Musta morsian on Arno Kotron kirjoittama runokokoelma, joka on jatkoa Sanovat sitä rakkaudeksi-teokselle. Musta morsian on kirje naiselta miehelle, toisin kuin Sanovat sitä rakkaudeksi, joka oli suunnattu mieheltä naiselle. Naisen kirjeessä tulee esille miehen itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys. Naisen mukaan mies asettaa työt kaiken edelle ja sanoo, että miehellä on noussut menestys päähän. Teoksessa on erittäin epätoivoinen ja kyllästynyt tunnelma, iloiset muistot/ hetket ovat vähissä.
Runokokoelma on kokonaisuudessaan naisen vuodatusta miehelle heidän loppuun palaneesta suhteesta, vaikka se onkin jaettu kolmeen osaan. Runoissa ei esiinny minkäänlaista sointuisuutta ja teksti on muutenkin erittäin vapaata. Tekstiä on erittäin helppo ymmärtää juuri sen vapauden takia. Itse en monia viittauksia havainnut, mutta Mervi Kantokorven arvostelussa on ainakin yksi: ''Edith Södergran -vinkkaus: "olla kahdekkain ihokkain / ihan vain / noin ja näin / landet som icke är"?''
En ole lukenut ensimmäistä osaa eli Sanovat sitä rakkaudeksi, mutta kirja on lukemani perusteella erittäin samanlainen. Kummassakin teoksessa parisuhteen osapuolet kertovat omat mielipiteensä miksi parisuhde on niin huonossa jamassa. Teos kertoo mielestäni erittäin hyvin miten naisen näkökulma voi erota miehen näkökulmasta ja vaikka nainen olisikin vahva, ei hänkään kauaa jaksa, jos häntä kaltoin kohdellaan.
Helsingin Sanomien Mervi Kantokorpi ja entinen kirjallisuustieteilijä, bloginkirjoittaja Ina ovat kieltämättä samaa mieltä siitä ettei Musta Morsian yllä Sanovat sitä rakkaudeksi tasolle, mutta Ina on selvästi hillitympi arvostelunsa kanssa. Itse pidin Mustasta morsiamesta ja se voikin olla syynä siihen, että Kantokorven tyrmäävä arvostelu suorastaan rupesi ärsyttämään. Inan arvostelu on mielestäni erittäin asiallinen ja lainaankin siitä erään kohdan minkä kanssa olen samaa mieltä: ''Runojen taso vaihtelee kovasti; osa tuntuu latteilta ja tylsiltä, jopa kömpelöiltä, osassa taas on kotromaista riemastuttavaa oivallusta ja ihmissuhdeironiaa.''
Arno Kotro - Musta morsian (2005)
Arvostelut:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Nyt+medialukutaitoa+kehiinArno+Kotron+toisetkin+erov%C3%A4rssyt+j%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+kaunokirjallisestikovin+vaatimattomiksi/HS20050218SI1KU03k21
http://inahduskirjat.blogspot.com/2008/10/arno-kotro-musta-morsian.html
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
perjantai 18. toukokuuta 2012
Proosan analyysi
Kreetta Onkelin ensimmäisen romaanin Ilonen talo on kustantanut WSOY. Teos ilmestyi vuonna 1996.
Ilonen talo on vain 148 sivua pitkä, joten se on selvästi romaani. Teos perustuu Onkelin omaan lapsuuteen, eli sen voi luokitella realistiseksi romaaniksi. Teoksessa on havaittavissa kumminkin selvää kasvamista ja kehittymistä, joten sanoisin sitä myös kehitysromaaniksi.
Kirjan päähenkilö on Ruut Tomperi, joka on kuin vastakohta kapinoivalle Birge isosiskolleen. Ruut on hiljainen tyttö, joka pitää huolta alati ryyppäävästä äidistään ja kodista. Äidin elämä on täysin sekaisin ja hän keksiikin aina syyn juoda alkoholia ja löytää itsensä alituisesti uuden miehen sängystä. Vaikka Birge kapinoikin ja näyttää keskisormea koko maailmalle, kokee Ruut häntä kohtaan suurta ihannointia.
Tapahtumat sijoittuvat Keski-Suomen pieneen kaupunkiin nimeltä Luhanka. Teoksen miljöö on erittäin mielikuvitukseton, tavallinen ja harmaa pikku kunta. Perheen isän kuoltua kodista huolehteminen jäi pääosin Ruutin vastuulle, sillä äiti ei siihen alkoholismin takia kyvennyt. Perheen nuorimmainen ei tietenkään yksin pystynyt kaikesta huolehtimaan yksin, joten pihamaa pääsi rönsyilemään ja talon kunto huononemaan.
Kirjan juoni oli erittäin ahdistava ja synkkä, mutta jos luki hiukankin rivien välistä, huomasi hiukan iloisemman puolen tarinasta. Itse en pitänyt Onkelin yksinkertaisesta, toteavasta tavasta kirjottaa, se oli mielestäni erittäin puuduttavaa ja suorastaan ärsyttävää. Ehkä sillä pyrittiin hakemaan juuri ''lapsen näkökulmaa'' tapahtumiin, mutta kuitenkin koin sen erittäin tylsäksi pitkässä juoksussa. Yksinkertaisuudessaan juoni on hyvin selkeä, isä kuolee, äiti masentuu, hakee lohdutusta viinasta ja käy läpi kaikki kaupungin miehet. Äidin epätasapainoisen elämän takia lapset viettävät aikaansa mummollasa sekä sijaiskodeissa. Kun lapset ovat äitinsä kanssa, on heidän vastuullaan huolehtia ettei äiti joudu ongelmiin kenenkään kanssa ja samalla heidän täytyy huolehtia omistä elämistään. Tarinan kliimaksi on mielestäni juuri se että lapset ovat ns. huoltajia ja äiti huollettavan asemassa. Ajan kuluessa Birge muuttaa Jyväskylään, isovanhemmat kuolevat ja myös Ruut kasvaa vanhemmaksi ja huomaakin asuvan yksin asunnossaan ja elää vihdoinkin vain itselleen.
Ilosessa talossa toimii kertojana Ruut, eli minäkertoja. Tapahtumia on pyritty kuvaamaan Ruutin näkökulmasta, jossa onkin onnistuttu lyhyin ytimekkäin lausein. 15 vuoden tapahtumat on kerrottu erittäin tiiviisti ja niitä vie mielestäni eteenpäin suurimmaksi osaksi alkoholismi ja Ruutin sinnikkyys.
Kirjan teemaksi sopisi mielestäni henkinen kasvaminen aikuiseksi tai sinnikkyys. Kummatkin lapset, Ruut ja Birge kasvoivat käytännössä ilman vanhempia/ kunnon huoltajaa, mutta sinnikkyyden avulla he pääsivät elämään omaa elämäänsä ja itsenäistyivät. Kirja on erittäin hieno kertomus, kuinka vaikeasta lapsuudestakin voi selvitä ja luoda itselleen paremman tulevaisuuden.
Ilonen talo on vain 148 sivua pitkä, joten se on selvästi romaani. Teos perustuu Onkelin omaan lapsuuteen, eli sen voi luokitella realistiseksi romaaniksi. Teoksessa on havaittavissa kumminkin selvää kasvamista ja kehittymistä, joten sanoisin sitä myös kehitysromaaniksi.
Kirjan päähenkilö on Ruut Tomperi, joka on kuin vastakohta kapinoivalle Birge isosiskolleen. Ruut on hiljainen tyttö, joka pitää huolta alati ryyppäävästä äidistään ja kodista. Äidin elämä on täysin sekaisin ja hän keksiikin aina syyn juoda alkoholia ja löytää itsensä alituisesti uuden miehen sängystä. Vaikka Birge kapinoikin ja näyttää keskisormea koko maailmalle, kokee Ruut häntä kohtaan suurta ihannointia.
Tapahtumat sijoittuvat Keski-Suomen pieneen kaupunkiin nimeltä Luhanka. Teoksen miljöö on erittäin mielikuvitukseton, tavallinen ja harmaa pikku kunta. Perheen isän kuoltua kodista huolehteminen jäi pääosin Ruutin vastuulle, sillä äiti ei siihen alkoholismin takia kyvennyt. Perheen nuorimmainen ei tietenkään yksin pystynyt kaikesta huolehtimaan yksin, joten pihamaa pääsi rönsyilemään ja talon kunto huononemaan.
Kirjan juoni oli erittäin ahdistava ja synkkä, mutta jos luki hiukankin rivien välistä, huomasi hiukan iloisemman puolen tarinasta. Itse en pitänyt Onkelin yksinkertaisesta, toteavasta tavasta kirjottaa, se oli mielestäni erittäin puuduttavaa ja suorastaan ärsyttävää. Ehkä sillä pyrittiin hakemaan juuri ''lapsen näkökulmaa'' tapahtumiin, mutta kuitenkin koin sen erittäin tylsäksi pitkässä juoksussa. Yksinkertaisuudessaan juoni on hyvin selkeä, isä kuolee, äiti masentuu, hakee lohdutusta viinasta ja käy läpi kaikki kaupungin miehet. Äidin epätasapainoisen elämän takia lapset viettävät aikaansa mummollasa sekä sijaiskodeissa. Kun lapset ovat äitinsä kanssa, on heidän vastuullaan huolehtia ettei äiti joudu ongelmiin kenenkään kanssa ja samalla heidän täytyy huolehtia omistä elämistään. Tarinan kliimaksi on mielestäni juuri se että lapset ovat ns. huoltajia ja äiti huollettavan asemassa. Ajan kuluessa Birge muuttaa Jyväskylään, isovanhemmat kuolevat ja myös Ruut kasvaa vanhemmaksi ja huomaakin asuvan yksin asunnossaan ja elää vihdoinkin vain itselleen.
Ilosessa talossa toimii kertojana Ruut, eli minäkertoja. Tapahtumia on pyritty kuvaamaan Ruutin näkökulmasta, jossa onkin onnistuttu lyhyin ytimekkäin lausein. 15 vuoden tapahtumat on kerrottu erittäin tiiviisti ja niitä vie mielestäni eteenpäin suurimmaksi osaksi alkoholismi ja Ruutin sinnikkyys.
Kirjan teemaksi sopisi mielestäni henkinen kasvaminen aikuiseksi tai sinnikkyys. Kummatkin lapset, Ruut ja Birge kasvoivat käytännössä ilman vanhempia/ kunnon huoltajaa, mutta sinnikkyyden avulla he pääsivät elämään omaa elämäänsä ja itsenäistyivät. Kirja on erittäin hieno kertomus, kuinka vaikeasta lapsuudestakin voi selvitä ja luoda itselleen paremman tulevaisuuden.
perjantai 11. toukokuuta 2012
What's really real?
I'm not half the man I used to be,
There's a shadow hanging over me,
Oh, yesterday came suddenly.
There's a shadow hanging over me,
Oh, yesterday came suddenly.
But when I die bring hundred million roses and I want everybody to view my autopsy,
So you can see exactly where the government had shot me, but imagine all the people living life in peace.
So you can see exactly where the government had shot me, but imagine all the people living life in peace.
Yeah, The Shaytan army, they just break it proudly.
But keep your faith, where is your faith?
Faith, all you need is the size of a mustard seed. Get up, stand up,
Stand up for your rights, So get up off that slave ship
Build your own pyramids, write your own hieroglyphs.
What you hear from the news is just a half of the truth, however distant don’t keep us apart, after all it is written in the stars.
Visions of Martin Luther staring at me,
Malcolm X put a hex on my future, I’m a dreamer, but I'm not the only one,
I hope someday you'll join us and take me to the magic of the moment,
On a glory night.
And if I don't speak on how I feel
The world would lose out on
What's really real, just remember you’re simply the best, better than all the rest.
But keep your faith, where is your faith?
Faith, all you need is the size of a mustard seed. Get up, stand up,
Stand up for your rights, So get up off that slave ship
Build your own pyramids, write your own hieroglyphs.
What you hear from the news is just a half of the truth, however distant don’t keep us apart, after all it is written in the stars.
Visions of Martin Luther staring at me,
Malcolm X put a hex on my future, I’m a dreamer, but I'm not the only one,
I hope someday you'll join us and take me to the magic of the moment,
On a glory night.
And if I don't speak on how I feel
The world would lose out on
What's really real, just remember you’re simply the best, better than all the rest.
torstai 3. toukokuuta 2012
Propaganda
Jos minä puhun Saatanasta, muistutatko sinä Jumalasta.
Jos etsin ikuista elämää, etsitkö valaistumista.
Kun määritän oman elämäni, elät sinä muiden mukaan.
Jos toteutan unelmiani, sanotko minua pakkomielteiseksi.
Jos sanon sinua lampaaksi, luuletko puhuvani kirjaimellisesti.
Jos kerron että elät vankilassa, sanotko minua hulluksi.
Kun minä olen valveilla, olet vielä nukkumassa.
Minä heräsin, sinä et.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Lehtiruno
Kova itä, joka Finnairin tapaan kamppailee kannattavuudesta. Kriisi, kriisi, syö palkat. Matti pelkää, että henki lähtee. Syyttää uusia yhteyksiä, ongelmia, kateissa koti, hän huokaisi.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)