Proosan analyysi

Kreetta Onkelin ensimmäisen romaanin Ilonen talo on kustantanut WSOY. Teos ilmestyi vuonna 1996.

Ilonen talo on vain 148 sivua pitkä, joten se on selvästi romaani. Teos perustuu Onkelin omaan lapsuuteen, eli sen voi luokitella realistiseksi romaaniksi. Teoksessa on havaittavissa kumminkin selvää kasvamista ja kehittymistä, joten sanoisin sitä myös kehitysromaaniksi.

Kirjan päähenkilö on Ruut Tomperi, joka on kuin vastakohta kapinoivalle Birge isosiskolleen. Ruut on hiljainen tyttö, joka pitää huolta alati ryyppäävästä äidistään ja kodista. Äidin elämä on täysin sekaisin ja hän keksiikin aina syyn juoda alkoholia ja löytää itsensä alituisesti uuden miehen sängystä. Vaikka Birge kapinoikin ja näyttää keskisormea koko maailmalle, kokee Ruut häntä kohtaan suurta ihannointia.

Tapahtumat sijoittuvat Keski-Suomen pieneen kaupunkiin nimeltä Luhanka. Teoksen miljöö on erittäin mielikuvitukseton, tavallinen ja harmaa pikku kunta. Perheen isän kuoltua kodista huolehteminen jäi pääosin Ruutin vastuulle, sillä äiti ei siihen alkoholismin takia kyvennyt. Perheen nuorimmainen ei tietenkään yksin pystynyt kaikesta huolehtimaan yksin, joten pihamaa pääsi rönsyilemään ja talon kunto huononemaan.

Kirjan juoni oli erittäin ahdistava ja synkkä, mutta jos luki hiukankin rivien välistä, huomasi hiukan iloisemman puolen tarinasta. Itse en pitänyt Onkelin yksinkertaisesta, toteavasta tavasta kirjottaa, se oli mielestäni erittäin puuduttavaa ja suorastaan ärsyttävää. Ehkä sillä pyrittiin hakemaan juuri ''lapsen näkökulmaa'' tapahtumiin, mutta kuitenkin koin sen erittäin tylsäksi pitkässä juoksussa. Yksinkertaisuudessaan juoni on hyvin selkeä, isä kuolee, äiti masentuu, hakee lohdutusta viinasta ja käy läpi kaikki kaupungin miehet. Äidin epätasapainoisen elämän takia lapset viettävät aikaansa mummollasa sekä sijaiskodeissa. Kun lapset ovat äitinsä kanssa, on heidän vastuullaan huolehtia ettei äiti joudu ongelmiin kenenkään kanssa ja samalla heidän täytyy huolehtia omistä elämistään. Tarinan kliimaksi on mielestäni juuri se että lapset ovat ns. huoltajia ja äiti huollettavan asemassa. Ajan kuluessa Birge muuttaa Jyväskylään, isovanhemmat kuolevat ja myös Ruut kasvaa vanhemmaksi ja huomaakin asuvan yksin asunnossaan ja elää vihdoinkin vain itselleen.

Ilosessa talossa toimii kertojana Ruut, eli minäkertoja. Tapahtumia on pyritty kuvaamaan Ruutin näkökulmasta, jossa onkin onnistuttu lyhyin ytimekkäin lausein. 15 vuoden tapahtumat on kerrottu erittäin tiiviisti ja niitä vie mielestäni eteenpäin suurimmaksi osaksi alkoholismi ja Ruutin sinnikkyys.

Kirjan teemaksi sopisi mielestäni henkinen kasvaminen aikuiseksi tai sinnikkyys. Kummatkin lapset, Ruut ja Birge kasvoivat käytännössä ilman vanhempia/ kunnon huoltajaa, mutta sinnikkyyden avulla he pääsivät elämään omaa elämäänsä ja itsenäistyivät. Kirja on erittäin hieno kertomus, kuinka vaikeasta lapsuudestakin voi selvitä ja luoda itselleen paremman tulevaisuuden.